Meidän perhe tuntuu elävän välillä elämää, josta kukaan ei tiedä sitä oikeeta puolta.
Siksi blogin nimeksi tuli "Kääntöpuoli".
Meidän perheen "toinen" puoli.
Esitetään, että kaikki on hyvin ja rahaa on, vaikka todellisuus on toinen.
Minä olen työttömänä kotona kahden pienen lapsen kanssa ja mies opiskelee oppisopimuksella.
Rahat tuntuu olevan koko ajan tiukilla ja mä olen alkanut miettimään useasti, ollaanko tehty oikea ratkaisu kun ostettiin oma asunto, kun odotin esikoista ja raskausaikana jäin työttömäksi.
Lainaan menee noin puolet meidän tuloista ja toisella puoliskolla kitkutellaan sitten loppu kuukausi.
Vai onko ongelmana se, että me vaan ei osata käyttää sitä rahaa?
Tuntuu, että toisilla sitä jää vielä säästöönkin.
Mutta ei meillä vaan!
En mä halua kitkuttaa seuraavaa kahtakymmentä vuotta tälläsillä paskarahoilla!
Mä haluan myös elää, ostaa joskus myös itselleni jotain!
Olenko nyt itsekäs kun sanon näin?
Ehkä, mutta mä en muista koska olisin viimeks itselleni jotain ostanut, vaan aina ostan vaan lapsille, ehkä välillä jopa vähän liikaakin.
Pitäiskö sit myydä asunto ja muuttaa johonkin halvempaan?
Ehkä. Tätäkin olen usein viime aikoina miettinyt.
Mutta ei sekään olis kiva, että just kun ollaan saatu asunto laitettua kuntoon, se jo pitäis myydä pois.
Tästä syntyy Kääntöpuoli, johon tulen purkautumaan useasti varmaan raha-asioista ja muistakin "ongelmista".
Jos tunnet blogin omaksesi, klikkaa ihmeessä itsesi lukijaksi, niin ehkä voidaan olla tukena toinen toisellemme samanlaisissa tilanteissa. :)
"Velaksi otettua
mielenterveyttä
ja tasapainoa
on kevyt tuhlata
Ja kyllä sitähän saa
suorastaan kehotetaan
valtion takaamana
lisää ottamaan"
Apulanta: Näytelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti