Väsyttää.

Mä oon niin väsynyt.
Väsynyt tähän kotona olemiseen. Väsynyt noihin lapsiin.
Välillä mä oikeesti toivon, että en olis tehnyt koko lapsia.

Hermot on koko ajan kireellä ja pienimmästäkin lasten temppuilusta menee hermo.
Sitten tulee huudettua ja hetken päästä omatuntoo soimaa, kun on mennyt huutamaan.
Eihän se huuto mitään auta ja lapsetkin on niin pieniä ettei ne ymmärrä.

Paska äiti.

Tili tuli, tili meni.

Joo, näinhän se taas meni.
Niinkuin aina tähänkin asti ja varmaan vielä kauan tästä eteenpäin.

Mä saan siis liitosta rahaa ja tyhmänä en lähettänyt sinne verokorttiani, niin multa lähtee 30% veroo!
Tän kun huomasin, niin verokortti lähti kyllä samantien postiin.
Nyt sitten seuraavasta "tilistä" mulle pitäis jäädä KAKSISATAA euroa enemmän käteen kuin nyt.
Wou, sitähän tuntee sit itsensä jo melkeinpä rikkaaks. :D

Laskujen jälkeen tilille jäi taas puolet rahoista. Niillä pitäis siis taas kitkutella seuraavat neljä viikkoo ja rahaa on käytettäväksi noin 100e/vko. Ja tietenkin tässä kuussa on kaikenmaailman juhlia ja lahjoja saa olla ostamassa sadalle eri henkilölle.
Mutta ei kai sitä viitsi mennä ilmankaan?

Miks kaikki menot kasautuu aina samalle aikajaksolle?

Mua stressaa jo nyt, että kuinka tullaan taas pärjään loppu kuukausi.
Ei viitsis joka kuukausi pyytää vanhemmiltakaan rahaa lainaan.
Tuntuu niin tyhmältä, että itse on kuitenkin aikuinen ja itse on tehnyt lapset, mutta sitten ei (muka) pysty niistä itse huolehtimaan. (?)

Pitäis kai nyt jostain saada niitä töitä?
Ja vielä sellaisia töitä kiitos, mistä tienais ihan mukavasti.
Onko siinäkään sitten järkeä, että käyn töissä jollain paskapalkalla, jotta pystyn maksaan lasten hoitomaksut, että voin käydä siellä töissä ja aina vaan kituutetaan ja kituutetaan...

Oonko mä tyhmä kun edes mietin tälläsiä raha-asioita?
On kuitenkin paljon ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin.
Mulla sentään on katto pään päällä (vielä oma sellainen), ihana aviomies ja ihanat lapset.
Tää maailma tuntuu vaan nykyään pyörivän rahan ympärillä.

Kääntöpuoli syntyy.

Meidän perhe tuntuu elävän välillä elämää, josta kukaan ei tiedä sitä oikeeta puolta.
Siksi blogin nimeksi tuli "Kääntöpuoli".
Meidän perheen "toinen" puoli.
Esitetään, että kaikki on hyvin ja rahaa on, vaikka todellisuus on toinen.
Minä olen työttömänä kotona kahden pienen lapsen kanssa ja mies opiskelee oppisopimuksella.

Rahat tuntuu olevan koko ajan tiukilla ja mä olen alkanut miettimään useasti, ollaanko tehty oikea ratkaisu kun ostettiin oma asunto, kun odotin esikoista ja raskausaikana jäin työttömäksi.
Lainaan menee noin puolet meidän tuloista ja toisella puoliskolla kitkutellaan sitten loppu kuukausi.
Vai onko ongelmana se, että me vaan ei osata käyttää sitä rahaa?
Tuntuu, että toisilla sitä jää vielä säästöönkin.
Mutta ei meillä vaan!

En mä halua kitkuttaa seuraavaa kahtakymmentä vuotta tälläsillä paskarahoilla!
Mä haluan myös elää, ostaa joskus myös itselleni jotain!
Olenko nyt itsekäs kun sanon näin?
Ehkä, mutta mä en muista koska olisin viimeks itselleni jotain ostanut, vaan aina ostan vaan lapsille, ehkä välillä jopa vähän liikaakin.

Pitäiskö sit myydä asunto ja muuttaa johonkin halvempaan?
Ehkä. Tätäkin olen usein viime aikoina miettinyt.
Mutta ei sekään olis kiva, että just kun ollaan saatu asunto laitettua kuntoon, se jo pitäis myydä pois.

Tästä syntyy Kääntöpuoli, johon tulen purkautumaan useasti varmaan raha-asioista ja muistakin "ongelmista".
Jos tunnet blogin omaksesi, klikkaa ihmeessä itsesi lukijaksi, niin ehkä voidaan olla tukena toinen toisellemme samanlaisissa tilanteissa. :)

"Velaksi otettua
mielenterveyttä
ja tasapainoa
on kevyt tuhlata

Ja kyllä sitähän saa
suorastaan kehotetaan
valtion takaamana
lisää ottamaan"

Apulanta: Näytelmä